Lupine SL7 testi

Syksyn pimeät illat alkavat jo yhdeksän aikaan vaatimaan valoa, ja otimme Lupinen valoista tällä kertaa testiin SL7:n.
Jo edellinen erottui kilpailijoista, mutta tämän uudemman monipuolisuus yllättii todella positiivisesti.
Ajelin illalla melko valoisalla ja en saanut aluksi päälle kuin huomiovalon, mutta illan pimetessä myös ajovalot tulivat käyttöön.
Varmasti hyvä toiminta tielle, mutta maastossa enemmän kuin ärsyttävä. Toki automaatin saa ohjelmoitua pois käytöstä.

Käytännössä valomoodeja on siis kolme. Huomiovalo, lyhkäset ja pitkät. Lyhyille on vielä olemassa pari eri tehotilaa, joka oli yllättävän kätevä, kun halusi säästää akkua, mutta kuitenkin nähdä muut tielläliikkujat.

SL7:n hienouksiin siis tosiaan kuuluu pitkät ja lyhyet. Vastaantulijat eivä lyhkäset päällä ajettaessa häikäisty, vaikka olisi valinnut 1300lm samalla kuitenkin näkee tietä noin 50m matkalta loistavasti.
Pitkät taas nimensä mukaisesti valaisevat tietä suoraan eteenpäin, jolloin tien hyvin näkyvä osuus kasvaa noin sataan metriin. (kuvassa viimeiset pari puuta ovat noin sadan metrin päässä, ehkä.
Samalla saadaan myös korkeammalle ylettyvä valokuvio, jolla näkee jo metsässäkin ajella. Leveä keila näyttää polun sivut paremmin ja kun spottia ei ole, pystyy silmä mukautumaan helpommin katsoi sitten lähelle tai kauas

5W lyhyt

10W lyhyt (900lm)

16W pitkä (1300lm)